Progressiivinen rock. Moni saa varmasti näppylöitä naamalleen kuullessaan kyseisen sanayhdistelmän ja mieleen muodostuu kuva jostain äärimmäisen vaikeaselkoisesta, hämärästä musiikista jota kuuntelevat vain eksentriset, pitkätukkaiset ja risupartaiset hipit. ”Se on sellaista musiikkia muusikoille, kukaan muu sitä ota tolkkua!”
On siis aika Arin
puolustuspuheenvuoron. Haluan kuvailla genreä tunnetasolla ja mitä se minulle
merkitsee ja toivottavasti samalla murtaa niitä viheliäisiä ennakkoluuloja
kyseistä musiikkia kohtaan. En ala luennoimaan progen historiasta tai
luettelemaan ziljoonia eri bändejä, sillä tästä bloggauksesta tulisi niin pitkä
ettei touhussa olisi enää järkeä. Sitä paitsi Internet on jo pullollaan
faktatietoa aiheesta, ja suosittelenkin lukemaan lisää jos kiinnostus herää. Ja
etsivä kyllä löytää musiikkia kuunneltavaksi, joskin muutamilla esimerkeillä täytyy
valottaa omia mielipiteitäni.
Pitemmittä
puheitta, itse asiaan! Miksi minä pidän progesta?
Pidän progesta,
koska se on seikkailullista musiikkia. Rakenne ei useinkaan noudata
populaarimusiikista tuttua ja turvallista säe-kertosäe-kaavaa, vaan pakkaa
sekoitetaan erilaisilla melodioilla, niiden kehittelyillä ja ovelilla
toistoilla sekä paikoin hyvinkin yllättävillä tunnelmanvaihdoksilla. Hyvä
progebiisi on kuin matka tuntemattomaan; matkan alussa ei tiedä mitä tulee tapahtumaan
tai minne päädytään. Muista vain laittaa turvavyö kiinni ja valmistaudu
kaikkeen!
Pidän progesta,
koska se on iloittelevaa musiikkia. Genrelle on tyypillistä muusikoiden taito
ja sen korostaminen, ja tästä joko nauttii tai ei. Kuitenkin tätä taitoa
käytetään useimmiten itse biisin vahvistamiseksi kuin toisinpäin. Koska tekninen
osaaminen ei ole esteenä, voidaan musiikkia viedä sellaisiin suuntiin ja
sellaiseen musiikilliseen iloitteluun, mikä ei olisi muuten mahdollista. On aivan
äärimmäisen mahtavaa kuunneltavaa, kun muusikot pistävät parastaan ja ilakoivat
ja revittelevät kuin huomista ei koskaan tulisi.
Pidän progesta,
koska se on tunteellista musiikkia. Harhaluulo: Kaikki proge on teknistä ja
kylmää. Minulle musiikki itsessään on ennen kaikkea tunnepuolen asia ja
veikkaisin, että useimmat musiikinkuuntelijat kokevat asian samoin. Proge on
ihan vertaansa vailla erilaisten tunnetilojen esittämisessä. Musiikki ei ole
sidottua keinotekoisiin rajoihin, jolloin biisejä voidaan rakentaa rauhassa
erilaisten vaihteluiden kautta huikeisiin kliimakseihin ja musiikillisiin
orgasmeihin. Proge voi olla äärimmäisen vihaista tai äärimmäisen kaunista, ja
usein vielä saman biisin aikana! Mitä tulee populaarimusiikkiin, kaikkein
huikeimmat ja tunteellisimmat hetket olen kokenut nimenomaan progen parissa.
Progea ei pidä
pelätä. Se on hyvin moninainen genre, josta löytyy kaikille kaikkea eikä
läheskään kaikki sen sisällä ole niin vaikeaa tai monimutkaista, etteikö hyvän
musiikin arvostaja voisi sieltä jotain itselleen sopivaa löytää. Kannattaa
unohtaa ennakkoluulot ja ottaa uskaliaasti hyppy tuntemattomaan. Tiedä vaikka
oma maailma rikastuisi entisestään.
Huom! Tulossa myös naisen näkökulmaa aiheeseen...
Teksti: Ari "the prog lover" Vilmunen
No perskeles! Siinähän tutut levyt esimerkkeinä ja samansuuntaista tunnetta täälläkin.
VastaaPoistaHienoa että lukijoiden joukosta löytyy muitakin progefaneja! Voin luvata myös ettei tule olemaan lähimainkaan viimeinen aihetta käsittelevä kirjoitus...
VastaaPoista