Riitely puhdistaa ilmaa?

”Riitely puhdistaa ilmaa”. Vanha, kliseinen kansanviisaus, johon törmää tuon tuosta. Eräät tuttumme ovat meillekin todenneet: ”Kyllä tekin vielä riitelette!”. Olemme olleet Lauran kanssa nyt yhdessä noin puolitoista vuotta, mutta emme ole käytännössä kertaakaan kunnolla riidelleet, siihen ei vain ole ollut tarvetta. Pitäisikö meidän sitten riidellä, kaikki parithan riitelee väistämättä joskus, vai? Riitelyn puute voi johtua meidän luonteistamme ja niiden hyvästä yhteensopivuudesta; kumpikaan ei hakemalla hae riitaa eikä sellaista erityisesti halua. Mutta erimielisyyksiä löytyy pakostakin, ja on utopiaa kuvitella että minulla ja Laurallakaan kaikki asiat menisi aina täydellisesti yksiin. Ei kai sellaisia parisuhteita olekaan.

Tämä on pistänyt sitten miettimään sitä kahden ihmisen välistä kommunikaatiota, sitä tapaa, jolla nämä erimielisyydet ja asiat hoidetaan. Monet ihmiset hoitavat ne suoralla riitelyllä, mutta minä haluan hoitaa tällaiset asiat keskustelemalla. Ja se on se mikä tekee yllättävän ison eron kahden ihmisen välisessä suhteessa. Riitelemällä tuodaan esille asioita, jotka vaivaavat mieltä, mutta riitely voi myös olla hyvin tuhoavaa. Riitelevä ihminen on usein tunteidensa hallinnassa, ja silloin tulee sanottua ja tehtyä asioita, joita ei oikeasti tarkoita; ei ainakaan niin äärimmäisesti, kuin niitä esille tuodaan. Riitelemiseen kuuluu myös negatiivinen, usein huutava äänensävy, joka sekään ei paranna asiaa. Riitelyn kautta toki voidaan lopulta päästä sopuun, mutta vaarana on että jotain jää silti kytemään takaraivoon. Itse riitelystä voi tulla niin paha mieli, että se jo itsessään tulehduttaa parin välejä. Tunteiden pulpahtaessa väkivaltaisesti esille tulee sanottua ja tehtyä typeryyksiä, vietyä asioita liian pitkälle ja pidemmälle, kuin oikeasti tarvitsisi.

Jos osaa pitää tunteet kurissa, ottaa asioihin hieman järkiperäisimmän suhtautumistavan ja KESKUSTELLA, ei riidellä, voidaan päästä huomattavasti parempiin lopputuloksiin. Jos vain mahdollista, ottaa etäisyyttä omiin tunteisiin ja lähestyy käsiteltävää asiaa tieteellisen analyyttisesti. Ottaa rauhallisen äänensävyn ja tuo esille asioita, jotka henkilökohtaisesti vaivaavat, muttei räjäytä niitä liikaa mittasuhteistaan vaan yrittää ottaa maltillisemman, lähes objektiivisen sävyn. Näin toinenkaan ei niin helposti räjähdä suututtuaan ”syytöksistä” ja lähde kiivaasti puolustuslinjalle. Maltillisempi keskustelu ja toisen kuuntelu rauhassa; nämä kun pitää mielessä, lopputulos on positiivisempi ja rakentavampi.

Ja tätä me olemme Lauran kanssa noudattaneet ja asiasta keskustelleet. Ja siinäpä se on, hyvät ihmiset, keskustelun jalo taito pitää nostaa kunniaan korkeimmalle tasolle parisuhteessa. Mitä paremmin pari pystyy keskustelemaan asioista keskenään, sitä paremmin parisuhde toimii. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta liian moni tämän unohtaa tai sitten ei vaan osaa. Mutta sitä kannattaa ehdottomasti harjoituttaa aina kun mahdollista. Ja keskustelua voi käydä hyvinkin arkisista asioista paljon vakavampiin selkkauksiin.

Eli kun seuraavan kerran partnerisi on jättänyt roskia keittiön pöydälle, älä ala syyttelevästi huutelemaan kuinka ”Aina sinä jätät näitä roskia lojumaan joka paikkaan!”, vaan hengitä syvään, ota maltillisempi äänensävy ja sano: ”Olen huomannut, kuinka sinulla välillä jää näitä roskia keittiön pöydälle, enkä oikein pidä siitä. Että, jos muistaisit laittaa ne roskiin, se olisi mukavaa.” Jos partnerisi on hyvä tyyppi (niin kuin pitäisi olla!), hän kyllä ymmärtää yskän eikä turhaan halua pahoittaa mieltäsi.

NÄINKÖ?

 VAIKO NÄIN

Pohdinta: Ari ja Laura
Teksti: Ari "The RelationShip Captain" Vilmunen

Nuo urheat kalat puikoissaan

Ari tahtoo kalaa.

Mitä olisi itseään (epä)kunnioittava blogi ilman pakollisia ruokaohjeita. Joten tässä sitä mennään, tervetuloa kokkailemaan Lauran ja Arin kanssa!

Nuo urheat kalat puikoissaan, niitä meistä useimmat ovat syöneet jossain vaiheessa elämäänsä. Mutta kuinka moni meistä on tehnyt niitä ihan itse? Kaupan kalapuikot ovat laiskan ihmisen helppo tapa tyydyttää puikkonälkänsä, mutta jälleen kerran itse valmistalla syntyy parempaa ja vähemmän teollista jälkeä. Kalapuikot ovat kaiken lisäksi melko helppoja valmistaa, joten senkään ei pitäisi esteenä olla.

Kala + kaverit = kalapuikot.

Kaikki lähtee luonnollisesti liikkeelle itse kalasta. Sellaiseksi kelpaa hyvin pakastesei, mitä löytyy hyvin varustetuista ruokakaupoista kautta maan (en toki takaa jokaisen kaupan kantavan seitivastuutaan). Seitin kaveriksi kannattaa ostaa kuvassa näkyviä sekä linkitetyssä reseptissä lueteltuja ruuansyöntiin tähdättyjä tuotteita, jotka tekevät kaloista pelkkien kalojen sijaan

kalapuikkoja.

Dippaa fisut aineksiin ja pistä pannulle kärventymään!

Ja sitten eikun kokkailemaan! Tämän esimerkin kalapuikoista tuli vähemmän puikkoja koska pohjana oli kuution muotoisia seitikuutioita. Kalakuutiot, kalapuikot, olivat mitä olivat, ne ovat itse tehtyinä helppo ja herkullinen tapa ravita itsensä ja pitää nälkäkuolema taas hetken aikaa loitolla.

 
Hyvä ohje löytyy täältä: http://www.maku.fi/resepti/itsetehdyt-kalapuikot#axzz2U6Fb8EL1.
Seurasimme itsekin tätä, mitä nyt korvasimme osan hieman terveellisemmillä ainesosilla (täysjyvävehnäjauhoja ja ruiskorppujauhoja).

Illallinen on katettu! Kalapuikkojen kylkiäiseksi voi tarjota vaikka kermaviilikastiketta ja wokkivihanneksia.

Vaihtoehtoinen tapa tehdä kalapuikkoja niille, joiden mielestä ruuanlaitto ei ole tarpeeksi äärimmäistä!

Teksti: Ari "the fishmaster" Vilmunen

And so it begins...

Ja jälleen Internetin syövereihin tupsahtaa uusi blogi! Arin ja Lauran mikrokosmoksessa syvennytään tutkimaan elämää ja sen kummallisia koukeroita arkipäiväisistä asioista aina hieman korkealentoisempiinkin ajatuksiin. Miten Ari ja Laura, tuo dynaaminen duomme, tekee arkipäivistä mieluisampia toisilleen ja millaisia ajatuksia näiden kahden ihmisen mielistä kumpuaa? Molemmilla on sanansa sanottavana suhteestaan niin toisiinsa kuin ympäröivään maailmaan.

Kuka on Ari?

Ari on Seinäjoelta kotoisin oleva, pohjalaisista sukujuuristaan kohtalaisen ylypiä gentlemanni. Hän ei tällä hetkellä työskentele minkään mega- tai minikorporaation alaisuudessa, mutta pitää itsensä työn touhussa opettelemalla ja tekemällä asioita sekä yrittäessään opetella ja tehdä asioita. Elä ja opi, opi ja elä.

Arin kiinnostuksen kohteet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: musiikki, elokuvat ja tietokone-/konsolipelit. Mutta koska Ari on hyvin utelias ihminen, nokka tunkeutuu myös pääluokkien ulkopuolelle ja kicksejä voi saada niin älyllisestä scifi-kirjallisuudesta, mielenkiintoisesta taidenäyttelystä kuin miettimällä ihmistä ja tämän paikkaa maailmankaikkeudessa.

Ari on myös hyvin poikkeuksellinen miesyksilö vastustaessaan yleistä sukupuolistereotypiaa; penkkiurheilua ja autoista vauhkoamista vältellään tappavalla tehokkuudella. Sitä vastoin liikunta maistuu ihan itse siihen osallistumalla, sillä se on tärkeää hengen ja ruumiin ravintoa.

Kuka on Laura?

Laura on 26-vuotias keskipohjalainen nainen, joka on muutaman mutkan kautta päätynyt rakentamaan pesänsä Kokkolaan. Arkea hallitsee vahvalla läsnäololla oma yritys, kultasepänverstas. Ryhtyminen yksityisyrittäjäksi on jo kolmen vuoden ajan saanut Lauran repimään hiuksia päästään, hyvässä ja pahassa. Vuodet täynnä mitä parhaimpia kokemuksia, työstään on tykättävä, sanoo Laura.

Luonteeltaan Laura on toisaalta jalat maassa oleva, tyynen rauhallinen tyyppi, jolla on sanottu olevan buddhan kärsivällisyys ja toisaalta toisinaan boheemi hömelö, jonka hajamielisyys ja suurpiirteisyys voi aiheuttaa kanssaihmisille harmaita hiuksia. Lauran perusluonteeseen kuuluu myös positiivisuus ja mutkattomuus.

Lauraa kiinnostaa monenlainen luova ja taiteellinen toiminta, oli kyse sitten milloin minkäkinlaisen taiteen katselusta, pienimuotoisesta keräilystä tai omien väkerrysten aikaansaamisesta. Taiteen saralla hieno musiikki ja kelpo kirjallisuus ovat myös Lauran sydäntä lähellä.

Lisää meistä opitte blogipäivitysten myötä. Siellä se kaikki on, tekstiriveissä ja niiden välissä.