Riitely puhdistaa ilmaa?

”Riitely puhdistaa ilmaa”. Vanha, kliseinen kansanviisaus, johon törmää tuon tuosta. Eräät tuttumme ovat meillekin todenneet: ”Kyllä tekin vielä riitelette!”. Olemme olleet Lauran kanssa nyt yhdessä noin puolitoista vuotta, mutta emme ole käytännössä kertaakaan kunnolla riidelleet, siihen ei vain ole ollut tarvetta. Pitäisikö meidän sitten riidellä, kaikki parithan riitelee väistämättä joskus, vai? Riitelyn puute voi johtua meidän luonteistamme ja niiden hyvästä yhteensopivuudesta; kumpikaan ei hakemalla hae riitaa eikä sellaista erityisesti halua. Mutta erimielisyyksiä löytyy pakostakin, ja on utopiaa kuvitella että minulla ja Laurallakaan kaikki asiat menisi aina täydellisesti yksiin. Ei kai sellaisia parisuhteita olekaan.

Tämä on pistänyt sitten miettimään sitä kahden ihmisen välistä kommunikaatiota, sitä tapaa, jolla nämä erimielisyydet ja asiat hoidetaan. Monet ihmiset hoitavat ne suoralla riitelyllä, mutta minä haluan hoitaa tällaiset asiat keskustelemalla. Ja se on se mikä tekee yllättävän ison eron kahden ihmisen välisessä suhteessa. Riitelemällä tuodaan esille asioita, jotka vaivaavat mieltä, mutta riitely voi myös olla hyvin tuhoavaa. Riitelevä ihminen on usein tunteidensa hallinnassa, ja silloin tulee sanottua ja tehtyä asioita, joita ei oikeasti tarkoita; ei ainakaan niin äärimmäisesti, kuin niitä esille tuodaan. Riitelemiseen kuuluu myös negatiivinen, usein huutava äänensävy, joka sekään ei paranna asiaa. Riitelyn kautta toki voidaan lopulta päästä sopuun, mutta vaarana on että jotain jää silti kytemään takaraivoon. Itse riitelystä voi tulla niin paha mieli, että se jo itsessään tulehduttaa parin välejä. Tunteiden pulpahtaessa väkivaltaisesti esille tulee sanottua ja tehtyä typeryyksiä, vietyä asioita liian pitkälle ja pidemmälle, kuin oikeasti tarvitsisi.

Jos osaa pitää tunteet kurissa, ottaa asioihin hieman järkiperäisimmän suhtautumistavan ja KESKUSTELLA, ei riidellä, voidaan päästä huomattavasti parempiin lopputuloksiin. Jos vain mahdollista, ottaa etäisyyttä omiin tunteisiin ja lähestyy käsiteltävää asiaa tieteellisen analyyttisesti. Ottaa rauhallisen äänensävyn ja tuo esille asioita, jotka henkilökohtaisesti vaivaavat, muttei räjäytä niitä liikaa mittasuhteistaan vaan yrittää ottaa maltillisemman, lähes objektiivisen sävyn. Näin toinenkaan ei niin helposti räjähdä suututtuaan ”syytöksistä” ja lähde kiivaasti puolustuslinjalle. Maltillisempi keskustelu ja toisen kuuntelu rauhassa; nämä kun pitää mielessä, lopputulos on positiivisempi ja rakentavampi.

Ja tätä me olemme Lauran kanssa noudattaneet ja asiasta keskustelleet. Ja siinäpä se on, hyvät ihmiset, keskustelun jalo taito pitää nostaa kunniaan korkeimmalle tasolle parisuhteessa. Mitä paremmin pari pystyy keskustelemaan asioista keskenään, sitä paremmin parisuhde toimii. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta liian moni tämän unohtaa tai sitten ei vaan osaa. Mutta sitä kannattaa ehdottomasti harjoituttaa aina kun mahdollista. Ja keskustelua voi käydä hyvinkin arkisista asioista paljon vakavampiin selkkauksiin.

Eli kun seuraavan kerran partnerisi on jättänyt roskia keittiön pöydälle, älä ala syyttelevästi huutelemaan kuinka ”Aina sinä jätät näitä roskia lojumaan joka paikkaan!”, vaan hengitä syvään, ota maltillisempi äänensävy ja sano: ”Olen huomannut, kuinka sinulla välillä jää näitä roskia keittiön pöydälle, enkä oikein pidä siitä. Että, jos muistaisit laittaa ne roskiin, se olisi mukavaa.” Jos partnerisi on hyvä tyyppi (niin kuin pitäisi olla!), hän kyllä ymmärtää yskän eikä turhaan halua pahoittaa mieltäsi.

NÄINKÖ?

 VAIKO NÄIN

Pohdinta: Ari ja Laura
Teksti: Ari "The RelationShip Captain" Vilmunen